Huonolaatuinen Agfa laatikkokameralla otettu kuva on vuodelta 1957. Veneessä istuu kahdeksan kaksitoistajäsenisestä Huuhkajavartiostani. Olemme juuri ajaneet polkupyörillä 69 kilometriä ja päässeet suunnittelemallemme leiripaikalle Nummijärven rannalle. Ikähaarukkamme on 12-14 vuotta.
Olimme ahkeria retkeilijöitä. Useimmat viikonloput kuluivat lähimetsissä joko päiväretkillä tai yöretkillä sekä kesällä että talvella. Kotipaikkakunnallamme Jurvassa ei ollut alkuun partiolippukuntaa, mutta olimme liittyneet Samoilijoihin, joiden toimintaa ohjattiin kirjeitse Tampereelta käsin. Kaksi muuta luokkakaveriani perusti samaan aikaan vastaavat vartiot 1956-1957 vuodenvaihteen tienoilla. Toiminta vilkastui ja kolmessa vuodessa jäsenmäärä nousi yli kahdensadan ja oma lippukunta perustettiin. Se toimii vieläkin.
Katson nyt hymyillen kuvaa ja ajattelen, että kovin kapeat ovat hartiat. Omasimme kuitenkin monia taitoja, joiden varassa vaativistakin olosuhteista selvisimme. Harjoittelimme suunnistusta ja kartanlukua. Ensiaputaitoja hiottiin partiotaitokilpailuita varten. Retkeilyvarusteita ei juuri ollut. Nuotiolla alkuun nokeentui vain vanha käytöstä poistettu teepannu. Talvisilla yöretkillä kovissa pakkasissa kehittyi havulaavun tekotaito ja pohjan teko sekä oikeaoppinen nuotiopaikka. Kipinämikon roolin tärkeys tuli selväksi.
Aikuisia ohjaajia ei ollut eikä rahaa toimintaan. Hankimme sitä itse. Kinusimme äideiltämme täytekaakkuja ja myimme täytekakkuarpoja. Meillä oli pieni kasvimaa, josta saatiin porkkanoita ja retiisejä. Teimme nippuja ja myimme kauppoihin. Olimme valmiita pieniin palveluihin. Kun paikkakunnalla pidettiin maatalousnäyttely, nostimme ja laskimme pientä korvausta vastaan 150 Suomen lippua tangoistaan aamuin illoin. Pari poikaa haki tähän tilaisuuteen kaupasta limsaa ja myi sitä pienellä voitolla näyttely-yleisölle kahden kiven päälle asetetulta laudan pätkän päältä ja oli meillä Joulupukkipalvelukin. Retkiin sovitettiin riistan ruokintalaavujen hoitoa, josta paikallinen riistanhoitoyhdistys myös vähän palkitsi.
Vähin erin Partio-Aitasta Helsingistä saatiin tilattua kaikenlaista toimintaamme varten tarpeellista mm Matka-Maja niminen teltta. Kapineitamme varten teetettiin puinen arkku ja Yhteiskoulustamme saamaamme "Partiokolon" seinälle tilasimme öljyvärimaalausta harrastaneelta mylläriltä Huuhkajaa esittävän maalauksen, joten toimimme vähän taidemesenaatteinakin. Hauskaa ja monipuolista oli touhumme.
Säännöllinen retkeilyharrastus jäi tästä päälle itselleni ja jatkuu vahvana edelleen.
