Perheeni oli pitkään vaellellut kesäisin Saariselällä eivätkä sääsket tai muutkaan pistiäiset olleet suuremmin olleet vaivana. Heinäkuulla 1981 tehty vaelluksemme teki tähän valitettavan poikkeuksen, joka näkyy valokuva-albumimme etulehdestäkin.
Aloitimme matkamme Kiilopäältä ja suuntasimme Suomun ruoktun kautta Aitalammelle, jonka kankaille teltta pantiin ensikerran pystyyn.
Aamulla noustiin Aitaojan kalliojyrkänteet Vintiläntunturin rinteelle. Meillä oli sääskiharsot, jotka maltettiin taukopaikalla kuvauksen ajaksi ottaa sivuun.
Selänne ylitettiin ja tultiin Vintilänojan luomaan kuruun ja sieltä taas Tuiskukurun reunalle. Sääsket ahdistelivat siellä ylhäälläkin.
Tuiskukurun kämpän rappusilla oli sentään hieman seesteisempää.
Tuiskukurussa yövyttiin ja sitten saatiinkin tarkastella Luirojoen vanhan padon jäänteitä.
Jostain syystä Luirojärven eteläpäässä sääskiä ei niin mahdottomasti ollut ja päästiin nauttimaan uimasilla olosta.
Valitettavasti sauna, jossa edellisenä kesänä olimme löylytelleet, oli poltettu.
Luirolla oli melko rauhallista. Oleilimme Rajankämpän tuntumassa. Sen edustalla oli siihen aikaan tulipaikka, jossa piti kuitenkin jonkinverran sääskiä huitoa.
Jatkoimme sitten kohti Muorravaarakkaa. Oikaisimme Apujoukkojen vaaran yli ja ollessamme tauolla sen rakkaisen rinteen alaosissa, kuului yläpuoleltamme yllättävä ääni. Moottori käynnistyi. Näin noin satakunta metriä yläpuolellamme poromiehen moottoripyöränsä kanssa kivikossa. Hän ajoi pyörällään jonnekin länsisuuntaan. Noihin aikoihin oli valitettavana muotina ajella moottoripyörillä siellä täällä. Nehän jättivät maastoon selvät jäljet. Mönkijät sitten nämä pörisijät syrjäyttivät - valitettavasti.
Lumikurun kautta kuljettiin Muorravaarakalle, jossa yövyttiin. Kuva kämpän kulmalta kohti Sollanpään rinnettä.
Palailimme Lumikurua ylöspäin ja käännyimme nousemaan Ukselman takaista jyrkkää haaraa, jossa oli vielä kantava lumikate.
Ylös päästyämme avautuivat näkymät itään paremmin vaikka olikin vähän utuista.
Laskeuduimme sitten Paratiisikurun lammelle.
Päästyämme alemmaksi Ukselmakurun suun alapuolelle, sää hetkellisesti parani.
Sitä iloa ei valitettavasti kauan kestänyt. Matkasimme tästä Sudenpesän tasolle, jossa teltta pantiin pystyyn Sarviojan varteen. Sudenpesän paikka näytti kovin murheelliselta.
Matka jatkui seuraavana päivänä Kaarnepään eteläliepeen yli kohti Sotavaarajokea. Taukoa pidettiin länsipuolen rinteellä. Kolme nuorukaista oli vähäistä aikaisemmin tullut vastaamme kertoen nähneensä kyykäärmeen. "Me väistimme sitä".
Pian tupsahdettiin Suomujoen varteen. Porttikoskella oli nikkaroitu aivan uusi upea silta.
Jatkoimme tästä vielä Taimenlammelle, johon leiri pantiin pystyyn. Sää jatkui siellä valitettavan utuisena.
Aamulla lähdettiin luoteeseen ja tavoiteltiin aluksi Kulasjoen vartta, jota myöten sitten Taajostupa tuli vastaan. Siellä vietettiin vielä yksi yö ennen kuin Kiilopään eräkeskus tuli vastaan.
