1990 luku oli työurani ruuhkaisin, vaikka laskettelin hyvää vauhtia eläkevuosia kohti. Keväällä 1995 tein kolmisen kuukautta töitä lähes kokonaan vapaapäivittä, joskus öisinkin ja keskimääräinen työtuntimäärä ylitti 12 tuntia. Rikoin kaikki mahdolliset työaikalain säännökset voimatta sille yhtään mitään.
Toukokuun lopussa alkoi hellittää ja kun kesäkuun alussa oli hetkellinen "välipää", niin lähdin välittömästi puhelimien, tietokoneitten sekä sanomalehtien ulottumattomiin jäähdyttelemään korvien väliä.
7.6. pystyttelin pientä kahden hengen telttaa Taajostuvan pihamaalla. Vaelluskumppanina oli Antti kuten oli ollut päivälleen vuosi aikaisemminkin.
Sää oli heti alkuun mukavantuntuinen. Yöpymisen jälkeen jatkoimme Kulasjoen vartta alaspäin ja Taljapään kohdilta ryhdyimme oikaisemaan Kivinokan pohjoispuolitse Puilakkakuruun. Suomun varteen tultuamme, etsiydyimme Porttikosken sillalle.
Porttikosken kämppä oli päivän etappi. Siellä oli vielä silloin sauna. Se pantiin lämpimäksi ja löylyteltiin kunnolla. Kämpän vierellä teltassa yö saatiin kulumaan ja sitten jatkettiin kohti Sotavaarajoen putouksia. Sää siellä suosi meitä edelleen.
Jatkoimme Sotavaarajoen vartta ylös ja polun haarautuessa kohti Sarviojaa, ryhdyimme seurailemaan sitä. Ylhäällä pidettiin lepotaukoa. Kuvassa näkee Antin silmälasien "turvaketjun". Se ilmestyi kohta, kun muutamaa vuotta aiemmin hän oli pudottaa lasinsa Jauruun sitä ylittäessään.
Kaarnepään eteläliepeeltä näkyy läntiset tunturit
Siellä oli kesäisempi maisema, mutta samoilta kohdin otos Lupukoilla näytti vielä talven henkeä.
Sarviojan varressa lämmin sää suosi ja värit purossa olivat upeat.
Sarviojan kämpällä pidettiin ateriatauko ja jatkettiin Paratiisikuruun. Siellä ei ollut paratiisista vielä tietoakaan.
Lammella sentään oli vähän mukavammat näkymät.
Nousimme putouksen kohdasta ylös ja Lumikurua myöten alas Muorravaarakkaan, jossa ruoktulla yövyttiin. Aamulla jatkettiin kohti Hammaskurua. Akanhärkäkurun lumia käytiin vilkaisemassa.
Hammaskurussa kului taas yksi yö. Jostain syystä kamera unohtui rinkan uumeniin eikä jatkosta juuri kuvia ole. 10 päivänä kesäkuuta kuljimme kuitenkin Luirojärvelle, jossa viipyiltiin aterian verran ja sitten jatkettiin Tuiskukuruun, jossa yövyttiin. Aamulla kulku suuntautui Salonlammen kautta Suomun ruoktulle. Kun taival oli sujunut varsin nopeasti, niin päätimme käväistä vilkaisemassa Kopsuksella.
Palatessamme vanhan ruoktun ohi esittelin vähän, että nälkä alkaa olla.
Ehkäpä siinä olikin vähän perää, sillä siirryimme vielä samana iltana Suomun latvan laavulle, jossa yövyttiin.
Laavulla vähän tankkailtiin ja sitten Antti kaivoi rinkastaan litteitä muovipusseja kooltaan ehkä 10 x 10 cm. Hän kertoi saaneensa niitä asuinpaikkakunnaltaan tuttavaltaan, joka taas oli saanut niitä jonkinlaisena liikelahjana kiinalaiselta liikekumppaniltaan. Pussit sisälsivät jonkinlaista ravintoa, muttei lahjan saaja ollut uskaltanut niitä itse syödä, vaan antoi ne Antille. Lahjan saaja oli maininnut syöttäneensä kokeeksi jonkin pussin ajokoiralleen, joka ei ollut niistä moksiskaan. Ehkä ne eivät olleet kovin myrkyllisiä
Olimme viimeistä yötä vaelluksella, joten uskaltauduimme kokeilemaan. Katsellessani kirkkaan pussin sisältöä, se näytti tummalta melkein mustalta, ikään kuin kostealta mullalta, jossa oli pieniä lahoja tikkuja. Tämä massa uiskenteli keltaisessa liemessä. Kun sitä maistoi, saattoi havaita sen makeaksi eikä mitenkään huonon makuiseksi. Söimme ne kaikki ja yhteenvetona arvelimme sisällön olleen jotakin rotan tapaista hedelmäliemessä.
Seuraavana aamuna olimme edelleen hengissä ja reippaasti matkasimme viimeisen etapin Kiilopään parkkiin.