Kesäkuulla ajelin perheeni kanssa autolla Kiilopään eräkeskukseen, jonka parkkipaikalle auto jätettiin. Heitimme rinkat selkään ja ylitimme Kiilopään pohjoisselänteen ja tulimme Luulammille. Eteläisimmän lammen länsitörmällä oli taukotupa. Nykyään se palvelee Karapuljussa.
Perheenemäntä joutui heti perunateatteriin
Ateria valmisteltiin lammen rannan tulipaikalla
Seuraavaksi siirryttiin Taajostuvalle. Reittimme kulki Luuvaaran eteläpuolelta ja poroaidan tuntumassa ylitimme Kulasjoen latvan. Taajostuvalla ensitöiksi lämmitettiin sauna.
Ilma oli aurinkoinen ja lämmin. Saunan edustalla oli mukava pulahtaa Kulaksen vesiin.
Pikkusiskokin uskaltautui uimasilleen, vaikka aluksi hieman hytisytti.
Saunomisen jälkeen jatkoimme vielä vähän matkaa Kulasjoen vartta alavirtaan ja panimme sitten leirin pystyyn sen lähettyville.
Seuraavana aamuna lämmin sää vallitsi edelleen. Jatkaessamme, kiersimme Taajosnokan koillisliepeen ja pysähdyimme Kaivoslaksolla. Kun sää oli lämmin ja vedet ajankohtaan nähden kovin lämpimät, niin eipä muuta kun uudelleen uimasille.
Kun oli riittävästi virkistäydytty, niin lähdimme kulkemaan Kutturapäiltä kaivoslaksoon laskevan puron vartta ja sen haarautuessa seurasimme kaakkoon suuntaavaa uomaa. Nousimme ylös selänteelle. Siellä oli matalia lampia, joiden vesi oli hyvin lämmintä. Vettä oli riittävästi uimakylpyyn ja taas virkistäydyttiin vedessä. Kuljimme kaakkoon ja tavoitimme Rautuojaan laskevan puron latvan. Sen vartta laskeuduimme Rautuojalle ja sitten Lankojärvelle. Oli selvä ukkossää ja ennen Lankojärven kämppää niskaan tipahteli muutama raskas sadepisara, mutta se jäi uhkailun asteelle. Kämppä oli tyhjillään.
Helteinen sää pani meidät vielä kolmannen kerran uimamatkalle. Nyt kokeiltiin Lankojärven rantaa kämpän edustaa. Lankojärvellä vietettiin seuraava yö.
Aamulla lähdimme nousemaan Suomujokea yläjuoksun suuntaan. Palovangan suupuolen kohdalla Suomun kahlaamossa oli vähän vettä. Nuorimman saappaan varret ehkä eivät aivan olisi riittäneet, joten ylitys ratkaistiin näin.
Palovangan suuputouksilla viivähdettiin pitkä tovi.
Tästä etenimme vain runsaan kilometrin verran Padagovalle, johon panimme seuraavan leirin pystyyn. Silloinkin siinä oli hyvä tulipaikka, jossa saattoi päivän pääaterian valmistella. Kämpästä oli jäljellä vain muisto.
Seuraavana päivänä kulkumme suuntautui Palovangan varsia latvoille saakka ja edelleen Luirojärvelle. Sää suosi meitä edelleen ja järven rannasta löytynyttä kopukkaa oli mukava kokeilla.
Äitiäkin saattoi hieman kyyditä
Ja muuten ottaa lautalla rennosti
Osapuilleen nykyisen saunan pitkospuitten päässä, siitä hieman länteen päin sijaitsi lautarakenteinen sauna. Hyvät löylyt siinäkin saatiin. Seuraavana vuotena saatiin havaita sen palaneen.
Tämä otos on nykyisen saunan suunnasta
Asettauduimme Kuuselan kämpän pihamaalle ja vietimme peräti yönkin sen suojissa.
Näkymä kämpän sisältä.
Luirojärveltä jatkoimme Tuiskukuruun.
Tuiskulla vanheni jälleen yksi yönseutu. Siellä oikeastaan ensi kerran alkoivat sääsket meitä ahdistella. Kun jatkoimme matkaa kohti länttä ja nousimme alkuun Pikkutuntureille. Ylhäällä oli kuuma ja hyttysiä sai huiskia olan takaa, kun yritti paitaa riisumalla saada vähän viilennystä.
Laskeuduimme alkuun Harrihaaraan koillisesta laskevaa purouomaa. Siellä vähän taukoiltiin.
Samasta paikasta aukeaa näkymä Solustamanselän suuntaan.
Käännyimme kohta Vintilänojan latvoille ja laskeuduimme Salonlammelle. Oli juhannusaatto.
Juhannustulilla koetettiin olla, mutta pitkään ei niillä viitsitty istuskella, sillä sääsket olivat yltyneet oikein ärhäkkäiksi. Melko pian niitä oli paettava teltan suojiin. Seuraavana päivänä tilanne hyttysten suhteen oli helpompi Suomun ruoktulla, jonne saapastelimme aamupäivällä. Purkin litistin oli suuressa suosiossa nuorempien perheenjäsentemme keskuudessa.
Perheenäiti pääsi jälleen perunateatteriin.
Rannassa riitti muille muuta tarkasteltavaa.
Suomun ruoktun tuntumassa vietettiin vielä yksi yö ja sitten vaellettiin edelleen aurinkoisen poutasään saattamana Kiilopäälle. Jälleen voitiin todeta yhden onnistuneen eräretken olevan takana.
