Vanhimman pojanpoikani ollessa juuri tätä kirjoitettaessa Luirojärvellä kaverinsa kanssa, palauttelen mieleeni kahdeksan vuoden takaisen kesäkuisen matkan Luirojärvelle. Kolmihenkinen seurueemme käsitti lisäkseni pojanpoika Tapion sekä "Mummun". Ajelimme autolla Lokkaan ja sieltä Sentinojantien päähän. Peräkärryllä meillä oli vene. Sää oli aamutuimiin aurinkoinen ja lämminkin. Sentinojantien päässä olevalla tulipaikalla nautittiin ennen lähtöä aamupalaa.
Sitten vene siirrettiin jokivarteen, varusteet nostettiin kulkuneuvoon ja nuorin matkalainen istutettiin varta vasten keskituhdon yli asetetuille tuoleille.
Alkumatka ajeltiin perämoottorilla ja pian oltiin Uulalassa. Uuden saunan rappusilla syötiin välipalaa.
Päärakennuksen rappusilla, saatoin luennoida vähän talon historiasta ja tapahtumista sodan aikana. Vasemmanpuoleisessa ovipeilissä näkyy Maggan vanhan emännän surmanneen luodin reikä. En koskaan ole tahtonut mitenkään ymmärtää, että tästäkin "iskusta" ovat jotkin voineet ylpeillä ja saada rintapieleensä mitaleja ja sankaruuden gloriaa.
Uulalan jälkeen puut tulivat lähemmäksi jokivartta, joka mutkailee sinne tänne uskomattomalla tavalla.
Tammikämpän jälkeen alkoivat paremmin Saariselän tunturit näkyä. Vuomapään selänne kohoaa sinisenä taustalla.
Lumia oli rinteillä vielä sulamatta ja siitä syystä vettä riitti Luirojoessakin melkein Karapuljun "venevalkamaankin" saakka. Loppumatkassa kylläkin piti muutaman hiekkasärkän yli venettä hivutella jalkautumalla veneen viereen ja muutenkin edetä pitkään sauvomalla. Hyvin silti perille päästiin ja illaksi Karapuljun kämpän nuotiopaikalle tulille.
Karapuljussa yövyttiin ja aamulla oltiin valmiina matkantekoon.
Tapio harjoitteli kartanlukua. Ensimmäisellä poroaidalla tarkasteltiin yksityiskohtia.
Hyvin kartta ja maasto yhtyivät harjoittelijan korvien välissä. Kynttiläojalla oli kuuma ja Tapiosta purossa virtasi maailman parasta vettä.
Luirojärvelle tultiin helposti. Toiveissa oli kalansaanti ja sitä koetettiin ahkerasti. Alkuun kuljettiin Luirojoen varsilla. Yritykset vain olivat tuloksettomia.
Sitten kuljettiin Raappanan lammellekin.
Edellisessä kuvassa on taustalla Lupukat ja vaikka kuvakulmaa käännettiin Sokostin suuntaan ei kalaonnea ollut silläkään puolella.
Vaikka kalaonnea ei ollutkaan, niin yrittäminenkin on mukavaa. Muitakin kiinnostuksen kohteita sattui kohdalle.
Jopa menninkäinen löytyi Hammaskurun väylän varresta.
Näistä kaikista havainnoista saattoi tehdä muistiinpanoja Hilltonin tulipaikalla. Tehtiin myös yatzy kuutiot
Väkeä oli vähän liikkeellä. Juhannuksen läheisyys taisi vaikuttaa. Saatoimme Luirojärvelläoloajan olla aivan yksiksemme Hilltonin suojissa ja ottaa välillä rennosti lukuhetkenkin parissa.
Lähialueilla kuljeskeltiin ja mm Raappanan kammin tulipaikalla kahvit keittelemässä.
Sitten palailimme veneelle ja lasketeltiin hienossa säässä juhannusaattona takaisin Sentinojantien päähän. Repojoen suulla kuitenkin pyörähdettiin kuvakulmaa hakemassa Uulalan suuntaan.
Pian oltiin jälleen aloittamassa kotimatkaa. Aivan alkuun saimme ihmetellä kuivalla männikkökankaalla risukon seassa astelevaa kurkipariskuntaa. Emme käsittäneet mitä ne siellä olivat tekemässä, mutta päättelimme sitten että ehkä ne olivat saapastelemassa kurkien juhannusjuhlille...
